työn sankarit ?

	Aihe: työn sankarit ? Lähettäjä: mikael Torstaina 15.5. 2003 klo 13:02:24 Viesti: Voiko koneita sanoa työn sankareiksi.Ne ei tunne kipua ei tuskaa,nille annataan vain hanaa ja ne kestää tai sitten ei. Työn sankareita olivat traktorisukupolvien edeltäjät jotka teki kaiken pelkin käsin,hevoset apunaan.Tietysti muijat auttoivat ,ja olivatkin kovia työntekijöitä siihen aikaan.Ehkä vielä sitkeämpiä kuin miehet
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: kiitollinen Torstaina 15.5. 2003 klo 13:16:12 Message: Kyllä Fordsonit ja Dextat on oikeita työn sankareita ja niille kuuluu patsaat ja muistomitalit sekä viirit! Miten oliskaan raskaat sotakorvaukset maksettu 50- ja 60-luvuilla ilman Fordsoneja ja miten olisi selvitty noiden vaikeiden aikojen yli, pelkästään hevosillako? Tuskin. Kaikesta täytyy kiittää Fordsonia, me suomalaiset olemme ISON kiitoksen velkaa Fordsonille ja niille jotka loivat, suunnittelivat ja tekivät Fordsonin, eritoten Diesel Majurin.
	RE: Sankarit ilman Rekstaa Lähettäjä: Tsot tsot Torstaina 15.5. 2003 klo 14:09:37 Message: Eipä tainnut Reksta ehtiä siihen savottaan! Sotien seuraukset Suomi maksoi vuonna 1950 Yhdysvalloille 159 619 dollaria ensimmäisen maailmansodan aikaista velkaansa. Kysymyksessä ei ollut Suomen sotavelka, mistä taas oli kysymys Suomen maksaessa velkojaan Neuvostoliitolle. Suomen Neuvostoliitolle 30.6.1951 mennessä maksetut sotakorvaukset junakuljetuksina käsitti valtaisat 345 000 junavaunullista, mikä olisi riittänyt yhtenäiseksi vaunujonoksi Helsingistä Petroskoin kautta, Uralin yli Sipeian Leninskiin asti - yli 3200 km. Viimeinen varsinainen sotakorvausjuna ylitti 30.8.1952 rajan Vainikkalassa. Syksyllä 18.9.1952 luovutettiin viimeinen kuunari sotakorvauksena Neuvostoliitolle ja samalla Suomen sotakorvaus Neuvostoliitolle suoritettiin loppuun. Suomi menetti sodissa 1939-45 noin 90 000 sotilashenkilöä (sodassa kadonneet mukaanlaskettuna), mikä väkilukuun suhteutettuna oli Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen suurimpia sotilastappioita. Suomen siviiliväestön tappiot sen sijaan jäivät suhteellisen pieniksi. Puolustusvoimissa kaatuneita oli 76 893, kauppalaivaston upotuksissa kuoli 189 henkilöä ja kotiseudun pommituksissa kuolleita siviilejä oli 1961 ja rintamalla kadonneita 5565 henkilöä. Joidenkin tilastojen mukaan Suomelta kuoli sodassa 83 000 sotilasta ja 2000 siviiliä eli yhteensä 85 000 suomalaista eli 2,3 % silloisesta väestöstämme sai sodassa surmansa.
	RE: Rahaa tulee ja menee Lähettäjä: Niinpäs Torstaina 15.5. 2003 klo 14:31:30 Message: Eiköhän sitä tuossa "Saksanmaan ilmakaupassa /ilmakuopassa" mennyt rahaa enemmän kuin mitä sakut aikanaan sai suomea poltetuksi tai mitä ryssille piti maksaa muiden liittoutuneiden suosiollisella nyökytyksellä sotakorvauksina. Aikanaan varmaan tuo oli iso summa kaikkien muiden menetysten lisäksi mitä ryssien aloittama sota toi tullessaan! Vielä niille jumankauta "rätei ja lumpui" suomalaiset kerää ja kalliilla sinne lähettää ja samalla ryssät laittaa byrokratiankeinoin kampoihin minkä kerkeää. Fy fan sanoisi bettrefolkin edustaja...
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Igor Torstaina 15.5. 2003 klo 15:05:06 Message: Neuvostoliitosssa antoivat työn sankareille mitalin. Samaa voisi jatkaa Suomessakin, kumma että täällä ei raskaan työn tekijää arvosteta samassa mitassa kuin ennen muinoin NL:ssä.
	RE: Ennen oli ennen ja nyt on nyt Lähettäjä: Stalinium Torstaina 15.5. 2003 klo 15:07:36 Message: Ja niskalaukauksiakin jakoivat ihan urakalla... Kevyenkin työn harrastajille samalla mitalla
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Igor Torstaina 15.5. 2003 klo 15:10:44 Message: Imperialistien parjausta. pelkkää propagadaa, kuka tuota nyt uskoo. NL oli kunnon valtio, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja huomaa, työttömyyttä EI OLLUT. Toisin kuin nyky-Suomessa.
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Stalinium Torstaina 15.5. 2003 klo 15:20:41 Message: Katoppas Igor montako sukulaistasi löytyy tältä listalta Sandormohin metsikköön ammuttujen listalta! http://www.onego.ru/win/pages/spiski/ http://carelia.onego.ru/1999-4/125.html Stalinin kauden vainovuodet Stalinin kauden vainotoimien seurauksena teloitettujen joukkohautoja löytyy yhä eri puolilta laajaa Venäjän maata. Useita on löytynyt Karjalastakin kuten Sandormoh Karhumäen piirissä ja Krasnyi bor Petroskoin liepeillä. Viktor Shashkovin kirjoitus antaa yleiskuvan Stalinin ajan joukkovainoista, niiden historiallisista mittasuhteista. Katsaus vainotoimien historiaan Entisessä Neuvostoliitossa 1920-50 luvuilla suoritetuista vainotoimista muodostui traaginen, pahaenteinen ja vielä kirjoittamaton luku Venäjän ja entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden historiassa. Voidaan täydellä syyllä sanoa, että mittasuhteiltaan ja uhrien määrässä Neuvostoliitossa toimeenpannut poliittiset vainot ylittävät vastaavanlaiset poliittisista syistä johtuvat vainot koko ihmiskunnan historian aikana. Esimerkiksi 1400-luvulla, inkvisition riehuessa, kahdeksantoista vuoden aikana poltettiin roviolla noin kymmenentuhatta ihmistä. Iivana Julman hallitessa Venäjää vuosina 1565-1578 opritshninan kuusituhatta miestä tuhosi seitsemän vuoden aikana yli viisitoistatuhatta kansalaista. Kuinka monta uhria vaativat poliittiset rankaisutoimet Neuvostoliitossa? Siihen ei pystytä vastaamaan, arviot vaihtelevat 40 ja 50 miljoonan välillä. Noin puolet tästä määrästä teloitettiin tai menehtyi sairauksiin Gulagin vankileireillä. Tarkkoja tilastotietoja tästä vuosisatamme tragediasta ei löydy puolue-, valtioelinten enempää kuin oikeuslaitoksenkaan arkistoista. Poliittiset vainotoimet Neuvostoliitossa Poliittisista syistä toimeenpannut vainot alkoivat Neuvostoliitossa vuonna 1928. Lievemmässä muodossa erilaiset "puhdistukset" ja entisen tsaarin armeijan upseerien erottamiset alkoivat heti kansalaissodan päätyttyä. Ensimmäinen joukkomittainen poliittinen rankaisutoimi oli ns. kaivosoikeusjuttu "tihutyöntekijöitä vastaan teollisuudessa". Se alkoi 1928. Syytettyjen penkille asetettiin viisikymmentä venäläistä kaivosinsinooriä ja kolme saksalaista asiantuntijaa, jotka työskentelivät Donbassin kaivoksissa. Viisi syytettyä sai kuolemantuomion. Jatkossa vangittiin yli kaksituhatta alan asiantuntijaa. Vuonna 1930 alkoi tekaistu ns. teollisuuspuolueen oikeudenkäynti. Silloin kansanvihollisiksi julistettiin vanhan polven sivistyneistön tekniikan asiantuntijoita. Samana vuonna vangittiin tunnetut maatalousalan taloustutkijat A.V. Tshajanov ja N.D. Kondratjev, joita syytettiin olemattoman "vastavallankumouksellisen talonpoikaispuolueen" perustamisesta. Vuonna 1938 heitä vastaan aloitettiin toinen oikeudenkäynti, jonka jälkeen heidät teloitettiin. Pohjan poliittisille joukkovainoille loi todella kansanvastainen ja taantumuksellinen kulakeiksi luokiteltujen maanviljelytilojen likvidoiminen. Tämän poliittisen linjan taustalla oli stalinilainen sosialismin nopeutetun rakentamisen strategia maaseudulla. Sen päätoteuttajiksi määrättiin OGPU:n eli valtion turvallisuuspalvelun elimet. Niille asetettiin selvä tehtävä: "likvidoida mitä lyhyimmässä ajassa kulakit yhteiskuntaluokkana". OGPU:n 2. helmikuuta 1930 päivätyn päätöksen nojalla kulakeiksi luokiteltu väestö perheineen oli karkotettava harvaan asutuille tai asumattomille alueille, etupäässä pohjoisille seuduille vuosina 1930 ja 1931. Vastoin maamme historiatieteen luomaa dogmaattista käsitystä tapahtuman ajallisista puitteista koko prosessi ja samalla laajojen väestöjoukkojen tuhoaminen venyi kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Ennen salassa pidettyjen arkistotietojen perusteella voidaan väittää, että vuosien 1929-1952 välillä hävitys kosketti 1 010 407 maatilaa (lukuun on lisättävä vielä 100 000 - 250 000 hajonnutta taloutta) ja seitsemän miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan maan kahdellekymmenellekahdeksalle erikoissiirtola-alueelle karkotettiin 662 860 talonpoikaisperhettä eli yhteensä 3 miljoonaa henkeä. Näille erikoisalueille saapui kuitenkin vain 2 741 991 henkeä. Puolueen jäseniä vastaan kohdistuvat vainot Leningradin puoluejohtajan Sergei Kirovin murhan jälkeen 1. joulukuuta 1934 Stalin ja hänen lähiympäristönsä ryhtyivät joukkomittaisiin vainotoimiin kommunistisen puolueen jäseniä vastaan, etupäässä niitä vastaan, jotka eivät kaikessa olleet suuren johtajan kanssa samaa mieltä. NKP:n arkistossa on säilynyt 11 nidettä luetteloineen puolueen jäsenien teloituksista. Luetteloita laativat paikalliset NKVD:n eli sisäasiainkomissariaatin elimet ja allekirjoittivat Stalin, Molotov ja Kaganovit?. Vuoden 1934 helmikuun ja 1938 syyskuun välisenä aikana teloitettiin 38 848 puolueen jäsentä. NKVD:n 30. heinäkuuta 1937 päivätyllä päätöksellä oli määrätty jopa "kiintiö" 258 950 henkeä - näin monta puolueen jäsentä oli asetettava syytteeseen ja joko teloitettava ampumalla tai tuomittava kymmenen vuoden vankeuteen. Vuodesta 1935 joukkovainot laajenivat koskemaan maan kaikkia väestökerroksia: sivistyneistöä, virkamiehiä, upseereita, kenraaleita ja amiraaleja sekä rivityömiehiä, talonpoikia ja nuorisoa. "Kansanvihollisten" etsintää harjoittivat paitsi rankaisuelimet myös puolue- ja valtioelimet sekä maan "valveutuneet kansalaiset". Koko maa oli ja eli ällistyttävän kauhuepidemian vallassa. Ilmiö sai toisinaan jopa hullunkurisia piirteitä. Esimerkiksi erään Länsi-Siperian aluepiirikomitean poliittisen valistustyön talon virkaintoinen työntekijä jakoi piirinsä opettajat kolmeen ryhmään: "iso vihollinen", "pieni vihollinen" ja "aivan pieni vihollinen". Kaukoidän valtion kalastustrustin poliittisen osaston päällikkö allekirjoitti maan elintarviketeollisuuden kansankomissaarille 14. syyskuuta 1937 raportin, jossa syytti trustin johtajaa Karanatnitskia taitavasti naamioituneeksi viholliseksi ja kahden muun aiemmin vangitun korkean virkamiehen kanssa muodostamansa koplan johtajaksi, sekä siitä että oli myös majaillut vuonna 1936 "petturin" marsalkka Tuhatshevskin asunnossa. Itseasiassa tämän sisar oli Karanatnitskin ensimmäinen puoliso, joten tämä oleskelu oli täysin ymmärrettävää. Tämän raportin perusteella Karanatnitski vangittiin 9. joulukuuta 1937. Samanlaisia ilmiantoja tuli katkeamatto-mana virtana kaikkiin puolue- ja valtioelimiin. Jotta joukkovainot saisivat virallisesti laimukaiset puitteet, Stalinin henkilökohtaisesta käskystä alettiin kautta maan järjestää huomiota herättäviä oikeudenkäyntejä. Niiden uhreiksi joutuivat monet huomattavat puolueen ja hallituksen toimihenkilöt, Leninin ja Stalinin entiset työtoverit, stalininvastaisen opposition osanottajat ja useat rehelliset rivikansalaiset. "Leningradilainen keskus" ja "Moskovalainen keskus" Vuoden 1934 joulukuussa samanaikaisesti Moskovassa ja Leningradissa alkoivat laajamittaiset tekaistut poliittiset oikeudenkäynnit ja sitten välittömästi vielä yksi oikeudenkäynti "vastavallankumouksellista zinovjevilaista" Safarovin, Zalutskin ym. ryhmää vastaan. Kuten myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, kaikki ne olivat Stalinin inspiroimia. Hänen käskystään NKVD:n elinten tuli langettaa vastuu Kirovin murhasta zinovjevilaisen opposition kontolle. Noilla elimillä ei kuitenkaan ollut käytettävissään mitään todisteita mainittujen "vastavallan-kumouksellisten" järjestöjen olemassaolosta. Siitä huolimatta sekä Leningradissa että Moskovassa alkoivat entisten oppositiomielisten henkilöiden ja heidän ystäviensä vangitsemiset. Pelkästään Leningradissa pidätetyiksi joutui 843 henkeä. NKVD:n ns. erikoisneuvottelukunta tuomitsi Leningradissa 76 henkeä ja Moskovassa 19 henkeä. He saivat viidestä kymmeneen vuotta vankeutta ja monet karkotustuomion. Elokuussa 1936 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio käsitteli avoimessa oikeudenkäynnissä ns. "neuvostovastaisen yhdistetyn trotskilais-zinovjevilaisen keskuksen" jutun. Sen tuloksena kuusitoista henkeä sai kuolemantuomion. Heidän joukossaan olivat Kamenev ja Zinovjev - Leninin ja Stalininkin entiset työtoverit. Zinovjev kannettiin teloituspaikalle paareilla. Kaikki mainituissa jutuissa vangitut ja teloitetut rehabilitoitiin kesäkuussa 1988. "Salaliittoja" asevoimissa Toukokuussa 1937 NKVD:n elimet "paljastivat odottamatta" salaliiton asevoimissa. Tähän "neuvostovastaiseen trotskilaiseen sotajärjestöön Puna-armeijassa" kuuluivat muka marsalkka Tuhatshevski, ensimmäisen luokan armeijankomentajat Uborevitch ja Jakir, toisen luokan armeijankomentaja Kork, armeijakuntien komentajat Eideman, Feldman, Primakov ja Putna sekä ensimmäisen luokan armeijakomissaari Gamarnik. Kaikki he olivat maineikkaita sotapäälliköitä ja kansalaissodan sankareita. Koko oikeusjuttu lavastettiin salamannopeaa vauhtia. Tuhatshevski pidätettiin 22. toukokuuta 1937. Tuomio julistettiin jo 11. kesäkuuta Stalinin, Molotovin ja Kaganovitchin läsnä ollessa. Kaikki kahdeksan teloitettiin ampumalla 12. heinäkuuta, Gamarnik teki itsemurhan ennen vangitsemista. Käsityksen siitä, minkälaista tuhoa oikeudenkäynnit aiheuttivat maan puolustuskyvylle, kertoo seuraava esimerkki: 1930-luvulla Puna-armeijassa tuomittiin yhteensä 87 000 upseeria. Armeijan korkeimmassa johdossa viidestä marsalkasta kolme, kaikki viisi ensimmäisen luokan armeijankomentajaa, neljästä laivastonkomentajasta kolme, kaikki kymmenen toisen luokan armeijankomentajaa, viidestäkymmenestäseitsemästä armeijakunnan komentajasta viisikymmentä, kaikki kuusitoista ensimmäisen ja toisen luokan armeijakomissaaria, kaksikymmentäviisi armeijakunnan komissaaria kahdestakymmenestäkuudesta, neljäsataayksi rykmentinkomentajaa neljästäsadastaviidestäkymmenestäkuudesta. Joukkovainot lakkasivat Suuren isänmaallisen sodan sytyttyä. Stalinin oli ryhdyttävä oman henkensä ja järjestelmänsä pelastustoimiin. Fariseuksen tavoin hän kääntyi 3. heinäkuuta pitämässään radiopuheessa maan kansalaisten puoleen seuraavin sanoin: "Neuvostoliiton kansalaiset. Hyvät veljet ja siskot! Tänä kansallemme traagisena hetkenä käännyn puoleenne..." Vainottuja ja karkotettuja kansoja Maan eri kansallisuuksiin kohdistettu terrori alkoi Volganrannan alueen saksalaisista, jotka asuivat Saratovin ja Stalingradin alueilla. Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja NKP:n keskuskomitean yhteisellä päätöksellä 447 188 saksalaista pakkosiirrettiin sieltä Kazahstaniin, Altaille, Krasnojarskin aluepiiriin sekä Novosibirskin ja Omskin alueille. Vuoteen 1945 mennessä 949 829 Venäjän saksalaista julistettiin "erikoissiirtolaisiksi". Vuosina 1943-1944 maan korkeimman neuvoston päätöksellä Kazahstanin ja Kirgisian tasavaltoihin pakkosiirrettiin 608 749 tshetsheeniä, ingushia, karatshaita ja balkaaria. Samaan aikaan Valtion puolustuskomitean päätöksellä Krimiltä Uzbekiaan ja Marin tasavaltoihin sekä monille Keski-Venäjän alueille pakkosiirrettiin 228 322 Krimin tataaria, kreikkalaista, armenialaista ja bulgaaria kokonaisina perhekuntina. Pakkosiirto koski Kalmukian kansaa kokonaisuudessaan. Kotiseutunsa joutui jättämään 91 919 henkeä. Jo sodan jälkeen, vuonna 1948 Georgiasta ja Mustanmeren rannikolta pakkosiirrettiin enimmäkseen Keski-Aasiaan - vajaat kuusikymmentä tuhatta turkkilaista, kreikkalaista ja dashnakkia. Kaiken tämän lisäksi 1944-1948 sotatuomioistuinten päätöksellä Gulagin leireille passitettiin 100 310 ukrainalaista nationalistia, 148 079 vlasovilaista, 42 690 työpalvelua pakoillutta kansalaista. Tilastojen mukaan vuosina 1943-1950 maassa pakkosiirrettiin ja karkotettiin kotiseudultaan poliittisin ja kansallisuusperustein 3 486 701 ihmistä. Vuoden 1950 heinäkuun alkuun mennessä erikoissiirtoloiden kirjoilla oli 2 607 950 ihmistä, joista vankiloissa oli 55 635 henkeä, karkoteillä 5 246, huoltoloissa ja lastenkodeissa 2 874, varsinaisessa ammattityössä 1 469 955 ihmistä, pakkosiirretyistä lapsia oli 856 490 henkeä. Terrori jatkuu Suuren isänmaallisen sodan päätyttyä Stalin päätti käynnistää toisen suuren terroriaallon. Se sai jälleen lavastettujen poliittisten oikeudenkäyntien luonteen. Niinpä epältyjen luetteloon joutui 1947 marsalkka Georgi Zhukov. Mutta jostain syystä Stalin sekaantui asiaan ja sanoi Lavrenti Berijalle: "Zhukov ei asetu keskuskomiteaa vastaan." Vuonna 1948 käsiteltiin ns. Leningradin juttu. Sen yhteydessä vangittiin pelkästään Leningradissa noin kaksituhattaviisisataa puolue- ja talousjohtajaa. Kuolemantuomio langetettiin seitsemälle henkilölle, mm. Neuvostoliiton ministerineuvoston varapuheenjohtajalle Voznesenskille, NKP:n keskuskomitean sihteerille Kuznetsoville ja Venäjän Federaation ministerineuvoston puheenjohtajalle Rodionoville. Vuosina 1948-1952 lavastettiin poliittinen oikeudenkäynti Juutalaisten fasisminvastaisen komitean jäseniä vastaan. Sen uhreiksi joutui kansallisuudeltaan juutalaisia luovan sivistyneistön edustajia. Syytettyjen penkillä oli 110 henkeä, kymmenen heistä sai kuolemantuomion ja he teloitettiin ampumalla. Vuoden 1952 alussa vangittiin Stalinin käskystä huomattava terapeutti, professori Vinogradov ja ryhmä muita lääkäreitä. Heidät julistettiin "kansainvälisen sionistisen järjestön agenteiksi". Näin syntyi ns. Lääkäreiden juttu. Vain Stalinin äkillinen kuolema esti uuden tragedian. Juttu jäi Stalinin ajan viimeiseksi joukko-oikeudenkäynniksi. "Kansanvihollisia" Kuolan niemimaalla Niin kuin kaikkialla maassa Stalinin terrori riehui myös Murmanskin alueella. Erittäin laajat mittasuhteet se saavutti vuosina 1937-1938. Alussa lehtiin ilmestyi otsikkoja "Vihollisen käsi", "Kuka tekee tihutyötä?", "Leväperäistä piittaamattomuutta" yms. Kun tammikuussa 1937 kalastuslaivaston kuudestakymmenestäseitsemästä aluksesta kolmellakymmenellä sattui vaurioita, ei tarvinnut pitkään odottaa mitä siitä seuraa. Ilmiannot olivat yleinen ilmiö. Tiedottajia oli jokaisessa yhteisössä. Esimerkiksi troolausalus Tshaikan miehistö tuomittiin NKVD:n "erikoisneuvottelukunnan" päätöksellä seuraavasti: kaksitoista miestä sai kymmenen vuoden tuomion, konemestari kahdeksan vuotta ja lämmittäjä kuolemantuomion. Hän oli nuorisojärjestön sihteeri ja hänet julistettiin tihutyöryhmän johtajaksi. Vainotuiksi joutuivat monet talousjohtajat. Niinpä kuolemantuomion saivat Kuolan kalastushallinnon johtaja Svetov, telakan johtaja Zinski, kalastushallinnon korjaustelakan johtaja Bogatshev ym. Stalinin henkilönpalvonnan uhreina menehtyivät tuhannet seudulla asuneet suomalaiset, jotka harjoittivat ammatikseen kalastusta. Mainittakoon vaikkapa kalastuskolhoosien Tarmo, Taisto ja Rajakalastaja tunnettu puheenjohtaja Kemppainen. Hänet tuomittiin kuolemaan vakoilijana ja tihutyöntekijänä vuonna 1937. Saman kohtalon kokivat Mantere ja Kelmensalmi. Japanin salaisen palvelun hyväksi väitettiin toimineen tieteellisen tutkimuslaitoksen johtajan Hlynovskin, tutkijoiden Mentin ja Osadtshihin. Yhteensä Murmanskin alueella vangittiin 1930-luvulla yli kahdeksantuhattaviisisataa henkeä, saman verran karkotettiin Karjalaan ja Altain aluepiiriin. Joukkovainojen syyt Terrorinperussyyt ovat nähdäkseni seuraavat: Ensiksikin poliittinen valtataistelu, jota käytiin Stalinin ja hänen lähipiirinsä, trotskilaisen opposition, "uuden opposition" ja "oikeistopoikkeaman" välillä. Toiseksi Stalinin keksimä perustelematon teesi luokkataistelun kärjistymisestä sitä mukaa, kuin sosialistinen rakennustyö maassa edistyy. Tätä käsitystään hän kosketteli laajasti puheessaan VKP(b:n) keskuskomitean täysistunnossa maaliskuussa 1937. Se oli melko primitiivinen yritys puolustaa juokkoterroria. Se soti sekä tervettä järkeä että puhdasoppista marxilaista teoriaa vastaan. Toisaalta ns. stalinilainen perustuslaki julisti jo vuonna 1936 sosialismin voittaneen Neuvostoliitossa ja voiton riistäjäluokista saavutetun. Myös Stalinia vastustanut oppositio oli tuhottu fyysisesti siihen mennessä. Kolmanneksi neuvostovaltio syntyi proletariaatin diktatuurin valtiona, jossa pakkovalta oli johtava toimintatapa, ja kansalaissodan aikana oli jopa ratkaiseva tekijä. Sotaoloissa sen tekivät välttämättömiksi kärjistynyt poliittinen taistelu ja vallasta syöstyjen luokkien vastarinta. Sittemmin "vallankumouksellisesta pakkovallasta" tuli erottamaton osa siirtymäkauden talousmekanismia. Neljänneksi vainotoimien hyökyaalto oli paljolti pelon synnyttämä. Stalinilainen byrokraattinen komentohallintojärjestelmä oli pelon vallassa ylhäältä alas asti. Järjestelmän vihollisia kummitteli kaikkialla: puoluekoneistossa, valtion virastoissa, nuorisoliitossa, kaivoksissa ja tehtaissa, kaupunki- ja kyläneuvostoissa. Järjestelmän lujittamiseksi suunnitellut vainotoimet osoittivat mitä selvimmin sen sisäistä kriisiä ja kuolinkamppailua. Ajan mittaan stalinilaiset poliittisluonteiset vainot muuttuivat suunnitelmalliseksi väestön joukkotuhoksi. Se oli suunnattu neuvostokansan parhaimmistoa vastaan. Alun perin oppositiota vastaan kohdistuneet vainotoimet muuttuivat sittemin koko kansaa ja maan väestöä vastaan suunnatuiksi toimeenpiteiksi. Ne jatkuivat neljännesvuosisadan ajan. Vainotoimien aiheuttamat menetykset ovat rinnastettavissa Suuressa isänmaallisessa sodassa kärsittyihin menetyksiin. Mutta jos sodassa maan kansalaiset kaatuivat isänmaan vapauden ja riippumattomuuden puolesta, niin vainotoimien uhrit menehtyivät syyttömästi, sellaisissa uhrauksissa ei ollut mitään järkeä. Päättyvän vuosisatamme pahin tragedia ja sen seuraukset on muistettava ja pidettävä mielessä, jottei samaa enää toistuisi tulevaisuudessa.
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Igor Torstaina 15.5. 2003 klo 15:26:14 Message: Stalinium, Montako sukulaistasi valkohirmut Suomessa tappoivat 1918 Hennalassa nälkään tai ampuivat? Montako sai pikatappotuomion sodan päätyttyä hiekkakuopan reunalla samana talvena? Miksei valkohirmujen töistä puhuta koskaan? Miksi EU-Suomi vaikenee toisen maailmansodan aikaisista keskitysleireistä joita suomipoika-valloittajat pitivät Aunuksen Karjalassa, omia sukulaisianikin pidettiin vankeina niissä leireissä, joihin osa jopa kuoli. Mitäs siihen sanot, suomi-poika? Kyllä työn sankarit NL:ssä palkittiin mitalilla oikein, ja siksi minunkin traktorini on edelleen Belarus, uusi vehje, keväällä toimittetiin minulle tänne töihin Karjalaan (Venäjälle).
	RE: Työttömät työn sankarit ? Lähettäjä: Työläinen Torstaina 15.5. 2003 klo 15:27:27 Message: Ei ollut työttömyyttä ei! Avoimia työpaikkoja "avautui" runsain mitoin ja jatkuvasti!
	RE: Likaisen yön sankarit ? Lähettäjä: Lahtari Torstaina 15.5. 2003 klo 15:32:43 Message: Ne oli lahtareita kaikki! Ei ne omiaan ammuskelleet kuten naapurissa! Katoppas täältä jos kiinnostaa ne sankartyöt! Kaikki sotasurmat 1914-1922 http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi Ja tässä 1939-1945 sankartyön tulokset! http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Igor Torstaina 15.5. 2003 klo 15:34:58 Message: Entä ne sukulaiseni suomalaisten keskitysleireissä Aunuksessa? Tästä ei virallisesti puhuta, asiasta halutaan Suomessa vaieta? Vaikka ei traktoreihin suoraa kuulukkaan, mutta kysyn vaan.
	RE:Leirit ja keskityskeirit Lähettäjä: Historia kiinnostaa Torstaina 15.5. 2003 klo 15:49:32 Message: Kyllä ne jutut on suomessa tarkkaankin tutkittu ja ne pari valokuvaa kerjäävistä lapsista aidan takan on lavastettuja otoksia. Suomessa tuli talvella tv -dokumentti samasta aiheesta ja on siellä varmasti ihmisiä kuollut tavalla taikka toisella. Mutta eiköhän karjalan asukkaista suurin osa esim. Kannaksella ja muilla suomelta rosvotuilla alueilla ole ihan tuontitavaraa vuoden 1944 jälkeen. Suomalaiset nääs lahtivät paremmille palkeisille. Ja osta sinäkin Igor kunnon käytetty länsitraktori. Niitä Suomessa riittää teillekkin, niinkuin reilu 10 vuotta sitten ryssät haalasivat kaikki romu-Ladat takaisin sinne mistä olivat tulleetkin.
	RE: Leirikuvakeskustelu Lähettäjä: Historia kiinnostaa Torstaina 15.5. 2003 klo 15:58:37 Message: http://www.utu.fi/hum/historia/hverkko/arkisto/0467.html Leirikoulukokeilu oli ryssillä päivän pop aikanaan...
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Tommi Torstaina 15.5. 2003 klo 20:40:42 Message: Se on semmonen juttu että ihminen on julma oli sitten kommari tai natsi taikka ihan meikäläinen vaan. Pahoja oomme kaikki!
	paska Lähettäjä: erkki Sunnuntaina 18.4. 2004 klo 19:48:27 Message: aika paska mesta
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: kyylä Sunnuntaina 18.4. 2004 klo 20:45:18 Message: Palataanko alkuperäiseen aiheeseen? Jos joitakin kiinnostaa sanoa Majoreita sun muita rautamötiköitä työn sankareiksi niin miksi samaa kohtelua eivät saisi vaikkapa tuo meidän vanha kuokka ja vaikkapa vaarivainaan sorkkarauta? Niillä on leipää tienattu kiloa kohden taatusti enemmän, kuin yhdelläkään Majurilla. Minusta on tyhmää alkaa pokkuroimaan työkaluja. Ei ne traktorit ole konetta kummempia.
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: Metsuri Maanantaina 19.4. 2004 klo 09:39:18 Message: Kyllä se ainakin meidän kylällä oli aikasemmin liikkeellä kuin muut merkit.Majurilla tehtiin jo pitkät ajat kovia töitä kun viimein valmetilta esim. tuli valmet 18 ja 20 .Se kun laitettiin kyntämään täytyi olla 2 riskiä miestä apuna juuraloita kaivamassa ja viilua kääntämässä ettei se kääntynyt takaisin. Myöhemmin tuli mm. zetori 25 A ja K. Mielestäni ei se kone mutta sankarit sen koneen mukana.
	RE: työn sankarit ? Lähettäjä: kyylä Maanantaina 19.4. 2004 klo 10:58:54 Message: Just näin. Ne työmiehet teki sankarityöt. Traktorit oli vain ja ainoastaan työkaluja.